Kategoria(t): Uncategorized

Varusmiessoittokunnan Showband villitsi ja valloitti Opinmäessä 16.4.2019

Varusmiessoittokunnan Showband aloitti tänä vuonna keikkakautensa Espoon Opinmäen koulusta, eikä alku olisi voinut olla parempi. Soittajat vangitsivat yleisönsä ekaluokkalaisista opettajiin sellaisella energialla, asenteella ja taidolla, jollaisen useimmat bändit saavuttavat vasta vuosien jälkeen. Opinmäen liikuntasalin täydet penkkirivit tyhjenivät viimeistä myöten, kun keikan loppupuolella yleisö pääsi tanssilattialle näyttämään parhaat liikkeensä musiikiin kiihtyvään tahtiin. Encoren jälkeen soittajat aikoivat lähteä lavalta roudaamaan, kun heidät pysäytti vajaa tuhat pientä ylävitosta ja spontaania halausta. Roudauksen viivästyminen tuskin haittasi ketään.

Sotilassoittokunnan konsertista ei välttämättä tule ainakaan koululaiselle ensimmäisenä mieleen aivan tällainen esitys. Varusmiessoittokunta onkin ainutlaatuinen yksikkö sotilassoittokuntien joukossa, ja erityisesti Showband tunnetaan paitsi musiikillisesta osaamisesta, myös voimakkaasta lavaesiintymisestään. Kokoonpano yhdistää sotilaallisen särmikkyyden ja harjoittelukurin nuorten muusikoiden rajattomaan esiintymisen paloon niin, että esitys toisensa jälkeen syntyy sellainen show kuin Opinmäelläkin kuultiin ja nähtiin.

Palvelus Varusmiessoittokunnassa on ainutkertainen mahdollisuus jokaisen soittajan elämässä: varusmiehet vaihtuvat vuosittain, eli jokaisella heistä on vain nopeasti kuluva vuosi aikaa antaa kaikkensa. Uusi saapumiserä haluaa esiintyä yhtä upeasti kuin edellinen, mutta aina omalla tyylillään ja aina hieman aiempia eriä paremmin. Ehkä tämänkin yleisön lapsista ja nuorista joku astuu muutaman vuoden kuluttua samalle Opinmäen lavalle, ja vetää vielä hieman huikeamman show’n.

Ennen kuin uudet varusmiessoittajat valtaavat lavat, tämän saapumiserän Showband saa vielä monta mahdollisuutta näyttää kyntensä. Yksi vuoden viimeisistä keikoista vedetään itsenäisyyspäivän juhlassa Espoossa – Varusmiessoittokunta palaa siis palveluksensa lopuksi sinne, mistä Showband keikkailunsa aloitti. Jos jo tämän vuoden mittaisen show’n lähtölaukaus tuntui siltä, että tästä ei meno paremmaksi muutu, sen loppuhuipennusta ei kannata jättää väliin.

_70A0259.jpg 

Parolannummen Panssariprikaatissa toimivaan Varusmiessoittokuntaan valitaan vuosittain noin sata nuorta muusikkoa, esiintyvää taiteilijaa ja tekniikka- tai media-alan osaajaa 347 tai 255 päivää kestävään palvelukseen. Palveluksensa aikana he esiintyvät satoja kertoja, sekä Suomessa että ulkomailla.

Vuosittain varusmiehistä hioutuu kiinteä ryhmä, joka tunnetaan ainutlaatuisesta otteestaan musiikkiin, esiintymiseen ja yleisön viihdyttämiseen. Soittokunta esiintyy monipuolisesti, tunnelmallisista kirkkokonserteista konserttisalit täyttävään megakiertueeseen ja räiskyvistä rokkikeikoista yhtenäiseksi hiottuun kuviomarssiin.

 

Advertisement
Kategoria(t): Opinmäki, Suurpelto, Uncategorized

Kaikki joukolla maata muokkaamaan

 Kyllähän se oli hienoa. Keltainen aurinko paistoi siniseltä taivaalta, omena- ja 
kirsikkapuuntaimien ympärillä paljon hyväntuulisia ihmisiä, lapsia, Opinmäen koululaisia, 
aikuisia, vanhuksia. Siniselle taivaalle kipuavaa laulua ja runoja poutapilvien alla. 
Juuri näin autereisena, lähes kiiltokuvana, jäi Suurpeltoon perustetun Rakkauden puutarhan 
avajaispäivä läikkymään mieleeni. Ilo. Olin täynnä sitä. Oli tosiaan kannattanut kiiruhtaa työpaikalta  
tänne tätä h-hetkeä varten.     

IMG_3724

”Ken istuttaa puun, rakastaa muitakin kuin itseään” , liplatti mielessäni vanha englantilainen 
sanonta. Jes, juuri näin! Miten hienosti sanonta istui nyt siihen, mitä näin ympärilläni: 
lapioitaan  maahan iskivät niin Opinmäen koululaiset opettajineen, alueen päiväkotien lapset, 
asukkaat, Suurpelto-seura, Martat, Espoon mielenterveysyhdistys, kaupungin edustus. 
Apuna istuttamisessa häärivät kaupungin puutarhapuolen työntekijät. Hentoihin taimiin 
kiinnitetyistä lipareista lunttasin, että omia puitaan saivat myös nuoret parit, 
vanhat parit, perheet, ystävät. Kaikki ne paperilta maistuvat ideat, visiot ja puheet verkostoitumisesta 
ja yhteisöllisyydestä symbolisoituivat tähän kuvaan puunistuttajien joukosta 
Suurpellon pellon laidalla. Omassa mielessäni kuva vielä jatkui: kuvittelin juuret, vahvat! 
Vuosirenkaat runkoihin, hedelmänkukat ja viimein hedelmät. Tuuheat latvat. Ihmiset niiden alla.    

IMG_3718

Yksi niistä syistä, miksi viisi vuotta sitten muutin Suurpeltoon, oli ajatus ekologisuudesta 
ja yhteisöllisyydestä. Ok, kliseisiltä ne tänä päivänä omassakin korvassa kuulostavat. 
Olin itse elänyt rosoisen, 
mutta värikkään lapsuuden espoolaisessa lähiössä 1960- ja 1970-luvun 
vaihteessa. Siellä asukas loi oman  tarinansa. Irrallaan isommasta kuvasta. 
Mietin mitä voisi 2000- luvun alkuvuosikymmenten ihan uusin 
kerrostaloasumisesta muodostuva asuinyhteisö parhaimmillaan olla? 
Nyt kun meillä jo paljon enemmän tietoa kestävästä kaupunkisuunnittelusta, 
ekologisista reunaehdoista  ja siitä kuinka tärkeää on osallistaa eri 
ikäiset asukkaat, toimia yhteistyössä kaupungin organisaation eri 
toimijoiden, seurakunnan  ja kolmannen sektorin kanssa? Voisiko sana 
”lähiö” metron läheisyydessä saada uuden kaiun? Voisinko olla mukana siinä 
– vaikka asukasseuran vaikuttajana ja tekijänä, vaikka vain rikkahippusena? 
   
Idealisti minussa ei taivu, vaikka monia asioita joudutaan yhä opettelemaan.
Eteenpäin mennään, askelten pituus toki vaihtelee, eteen-taakse, välillä 
junnausta, mutta silti. Ainakin meillä Suurpelto-seurassa on paljon 
rohkaisevia kokemuksia siitä, että meitä asukkaista ihan oikeasti myös 
kuunnellaan. Läpimenoja tapahtuu myös valtuustotasolla. Alunperin
Mari Anthonin valtuustoaloitteelle Rakkaudenpuistosta hymähdeltiin. 
Nyt se on kuitenkin totta, ja ensimmäisten kahden päivän aikana maahan 
oli istutettu melkein 70 tainta.     

IMG_3711 (1)

Suurpellon yksi  isoimmista kukkanen on Opinmäen koulukampus ja sen 
kirjasto ja kaikki ne mahdollisuudet, mitä elävä ja verkottuva 
kouluyhteisö voi parhaimmillaan tuoda. Ei ole pikkujuttu, että myös 
Opinmäen puutarhalapio iskeytyi maahan, ja sen lapsikuoro kajautti ilmoille
kauniit laulunsa. Niitä kuunnellessa herkistyi myös 82-vuotiaan 
Frank Nymanin mieli. Avajaiset alkoivat puolilta päivin, mutta hän oli 
ollut paikalla jo ennakkoon, omenapuuntaimensa kanssa. Näissä 
peltomaisemissa kasvaneena, Gerkin tilan renkiperheen lapsena ja sittemmin 
oman oman Ingrid-vaimonsa ja neljän nyt jo aikuiseksi kasvaneiden lastensa
kanssa pellon laidassa asuneella, uutinen Rakkauden puutarhasta oli kova 
juttu. Suurpelto täyttyy rakentamisesta ja aika on toinen, mutta 
Frank Nyman katsoo tulevaisuuteen: 
”Sanoin lapsille ja lapsenlapsilleni, 
että nyt teillä on tulevillekin vuosille omenapuu. Kyllä, tämä ajatus 
rakkauden puutarhasta, näissä rakkaissa maisemissa, se on hieno asia.” 
   
Vielä minulla on yksi toive: rohkaistu sinä muukin kuin Suurpellossa asuva. 
Tule ja istuta puusi.

Kirjoitelman laatinut Suurpellossa asuva Anita Järvisalo